Uusi työaikalaki astuu voimaan 1.1.2020. Mitä työaikalain uudistus pitää sisällään?
Uusi työaikalaki tekee tuloaan ja tuo muutamia uudistuksia. Maailma on muuttunut merkittävästi vuonna 1996 voimaan tulleen lain ajoista. Teknologian kehittyminen mahdollistaa esim. paikasta ja ajasta irrallisen työnteon. Uudella lailla on pyrkimys vastata muuttuneisiin tarpeisiin.
Työaikalain keskeiset periaatteet uudessa laissa pysyvät jatkossakin ennallaan. Olennainen muutos uudessa työaikalaissa on joustomahdollisuuksien lisääntymien. Näin tulee huomioitua työn määrän vaihtelut, ja toisaalta helpotetaan työntekijän mahdollisuuksia yhdistää työ ja muu elämä.
Alla on lueteltu keskeisimmät uudistukset.
Soveltamisala
Perusperiaate säilyy ennallaan. Uusi työaikalaki soveltuu lähes kaikkeen työsopimuksen perusteella tehtävään työhön, myös asiantuntijatyöhön. Laissa on mainittu poikkeukset, joiden kohdalla työaikalakia ei sovelleta, esim. yrityksen itsenäinen johtaminen tai siihen rinnastettava itsenäinen tehtävä.
Työaikalakia ei noudateta jos työaika-autonomia täyttyy, eli työntekijä voi itse päättää päivittäisen ja viikoittaisen työajan sijoittelusta, ja ennalta ei ole määritetty työaikaa, eikä sen käyttöä valvota.
Toinen edellytys lain noudattamatta jättämiselle on pääasiallisuusperiaate. Tämä tarkoittaa, että työ on joko kokonaan tai ei laisinkaan työaikalain alaista. Enää ei ole mahdollista, että työsuhde olisi joltain osin TAL:n alaista ja osin ei.
Kotona tehtävä työ (esim.etätyö) on työaikalain alaista, kun työnantaja pystyy teknisesti etäyhteyksien kautta valvomaan työntekijää. Ja näin tilanne usein on.
Joustotyöaika
Tämä soveltuu silloin, kun työ ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, esim. vaativa asiantuntijatyö. Tällöin työajasta vähintään puolet on sellaista, että työntekijä voi itsenäisesti päättää työajan sijoittelusta ja työntekopaikasta. Työaikaa seurataan neljän kuukauden jaksoissa.
Viikoittainen säännöllinen työaika on oltava keskimäärin 40 tuntia jakson aikana. Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja siinä on sovittava ainakin päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa.
Lisäksi on sovittava viikkolevon sijoittamisesta, kiinteästä työajasta sekä työajasta, kun joustotyöaikaa koskeva sopimus päättyy.
Lakisääteinen työaikapankki
Työaikapankilla tarkoitetaan työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmää. Aiemmin työaikapankit perustuivat työehtosopimuksiin, mutta nyt löytyy myös työaikalaista, jolloin käyttö mahdollistuisi kaikilla työpaikolla.
Työntekijä voi tallentaa työaikapankkiin työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia, kuten lomaraha, bonus tai tulospalkkio ja nostaa työaikapankista myöhemmin palkallista vapaa-aikaa. Työaikapankkiin ei voi siirtää säännöllisen työajan tunteja, palkkaa vapaa-ajaksi muunnettuna tai kulukorvauksia.
Käyttöönotosta sovitaan työnantajan ja henkilöstön kanssa kirjallisesti. Sovittavia asioita ovat
- mitä eriä voidaan siirtää
- kuinka paljon voidaan siirtää
- miten työaikapankki voidaan lakkauttaa ja mitä siinä tilanteessa tapahtuu pankissa oleville tunneille
- miten säästetyt vapaat voidaan pitää.
Työaikakertymä ei saa kalenterivuoden aikana kasvaa yli 180 tuntia ja kokonaiskertymä ei saa ylittää 6kk säännöstä työaikaa vastaavaa määrää.
Työntekijällä on oikeus pitää vapaata vähintään 2 vko/vuosi. Jos säästettyä vapaata on yli 10 vko, niin oikeus pitää 20% kertymästä vuodessa. Vapaa on annettava työntekijän vaatimuksesta seuraavan 6 kk:n aikana. Jos työnantaja määrää vapaan ajankohdan, työntekijällä oikeus vaatia korvauksen suorittamisen rahassa.
Lakisääteinen työaikapankki ja työehtosopimukseen perustuva työaikapankki, ovat keskenään vaihtoehtoisia. Valittua mallia tulee noudattaa sellaisenaan, eli eri pankkien ehtojen yhdistely ei ole mahdollista. Jos TES:n mukaisesta työaikapankista halutaan siirtyä lain mukaiseen, on TES:n mukainen työaikapankki lakkautettava ennen uuden perustamista.
Keskimääräisen säännöllisen työajan käyttö
Säännöllinen työaika on jatkossakin 8 tuntia/vrk ja 40 tuntia/vko
Jos toimialalla noudatettava työehtosopimus ei muuta määrää, niin työnantaja ja työntekijä voivat sopia säännöllisestä työajasta niin, että vuorokautista työaikaa voidaan pidentää 2 tunnilla. Tällöinkin työajan tulee tasoittua keskimäärin 40 tuntiin 4 kuukauden tasoittumisjakson aikana.
Viikoittainen enimmäistyöaika
Ylityön enimmäismäärän sijaan uudessa työaikalaissa säädetään työajan enimmäismäärästä. Viikoittainen työaika, sisältäen ylityöt, ei missään työaikamuodossa saa ylittää keskimäärin 48 tuntia viikossa 4 kuukauden ajanjakson aikana.
Muutos mahdollistaa 54 tuntia enemmän työaikaa vuodessa verrattuna nykyiseen lakiin. Laki kuitenkin sallii, että työehtosopimuksella voidaan sopia enintään 12 kuukauden tasoittumisjaksosta.
Voimassaolevien työsuhteiden kohdalla enimmäistyöajan seurantaan siirryttävä vuoden kuluessa lain voimaantulosta.
Liukumarajojen pidentyminen ja iltaliukumat
Kun sovitaan liukuvasta työajasta, ainakin seuraavista asioista on sovittava:
- kiinteä työaika
- päivittäiset liukumarajat
- lepoajat
- säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymä.
Tässäkin lähtökohtana on, että keskimääräinen työaika on 40 tuntia/vko neljän kuukauden seurantajakson aikana. Vuorokautinen liukuma nousee 4 tuntiin ja uudet liukumarajat ovat -20 tuntia ja +60 tuntia. Tässä on huomattava, että työehtosopimukset saattavat säädellä toisin, ja niitä noudatetaan.
TES vai laki?
Kun laki on astunut voimaan, sitä sovelletaan kaikkiin voimassa oleviin uusiin ja vanhoihin työsuhteisiin, ellei muuta ole säädetty.
Mikäli alalla on voimassa oleva työehtosopimus 1.1.2020, joka poikkeaa työaikalaista, niin työehtosopimusta noudatetaan sen päättymiseen asti. Työehtosopimusneuvotteluissa päätetään, miten lain muutokset niissä jatkossa huomioidaan. Jos ei huomioida, noudatetaan lakia.
Kirjoittanut
Kirsi Keipi
Aluejohtaja, Satakunta
kirsi.keipi@festum.fi
