Vuodenvaihde lähestyy ja on aika tarkastella, mitä kaikkea on vuoden aikana tapahtunut. Voisi kuvitella, että omien tulojen määrittäminen on selkeää ja suoraviivaista. Tulojen tunnistaminen aiheuttaa kuitenkin monesti ongelmia; erityisesti osakeyhtiöiden osakkaiden on syytä olla tarkkana kaikkien oman yhtiön kanssa tehtävien liiketoimien kanssa.
Kirjoittanut: Jaakko Maijala, Veroasiantuntija, Talousvahvistus Oy
Henkilöverotus perustuu hyvin pitkälle maksuperusteeseen, eli vain rahana saadut tulot ovat veronalaista tuloa. Näin verotus toimii esimerkiksi palkansaajien osalta. Lisäksi vuokra- ja korkotuloihin sovelletaan laajasti maksuperusteista verotusta. Jos tulo ei realisoidu maksuna tai muuna vastikkeena, se ei ole veronalaista tuloa.
Kun siirrytään ”normaaleista” henkilöistä osakeyhtiöiden osakkaisiin, asiat ovatkin hyvin eri näköisiä. Verotuksessa on omaksuttu käytäntö, jonka mukaisesti osakkaan yhtiöltään saamat tulot realisoituvat verotuksessa vaikka niitä ei maksettaisi yhtiöstä ulos. Kun yleiseen sääntöön tehdään poikkeus, virhealttius kasvaa. Tämä onkin johtanut moniin ikäviin tilanteisiin verottajan ja oikeuslaitoksen kanssa. Verottaja on muistanut veronkorotuksilla ja oikeuslaitos puolestaan tuomioilla veropetoksista.
On hyvin yleistä, että osakas jättää joko palkan, osingon, vuokrat tai korot osittain nostamatta ulos yhtiöstä. Nämä erät jäävät yhtiön taseeseen velaksi osakkaalle. Yhtiö kirjaa nämä erät kuluksi kirjanpidossaan ja verotuksessaan ja osakkaan pitäisi vastaavasti ilmoittaa nämä erät veronalaisina tuloinaan. Tässä syntyy ero osakkaiden ja tavallisten kuolevaisten välille. Tulo realisoituu, vaikkei sitä omalla pankkitilillä näy.
Osakkaan katsotaan olevan sellaisessa asemassa, että hän voi päättää, maksaako yhtiö hänelle jonkin erän vai ei. Osakas toimii ikään kuin maksajan ja saajan kaksinaisroolissa. Silloin, kun osakas on voinut oikeasti päättää siitä, mitä maksetaan ja milloin maksetaan, verotuksessa omaksuttu käytäntö on täysin ymmärrettävä. Tämä asia tuntuu silti olevan vaikeasti hahmotettava ja johtaa jatkuvasti virheisiin veroilmoituksilla.
Oma lukunsa on sitten vielä erilaiset yhtiön pääomarakennetta koskevat järjestelyt, lainojen konvertoinnit, osakepalkkiot yms. erityisjärjestelyt. Mitä monimutkaisempia järjestelyitä tehdään, sitä enemmän syntyy tulkinnallisia tilanteita ja tarvetta erityisasiantuntemukselle.
Yhtiön näkökulmasta on erityisen tärkeää tunnistaa myös se hetki, jolloin osakkaalle suoritettavan maksun katsotaan tapahtuvan. Pääsäännön mukaan maksu tapahtuu silloin, kun raha liikkuu, mutta tämäkään ei ole täysin selvää. Verottajan tulkinnan mukaan maksun voidaan katsoa tapahtuvan silloin, kun siitä sovitaan jotakin. Esimerkiksi lainan korkojen pääomittaminen voidaan tulkita maksutapahtumaksi, joka laukaisee ennakonpidätysvelvoitteen.
Miten ongelmilta sitten voisi välttyä? Yksinkertaisesti vain olemalla huolellinen. Monesti tuudittaudutaan siihen, että esim. kirjanpitäjän olisi pitänyt hoitaa ennakonpidätykset ja antaa ilmoitukset verottajalle. Kirjanpitäjät tekevät toki parhaansa, mutta eivät hekään erehtymättömiä ole. Kirjanpitäjä ei myöskään ole selvännäkijä, eikä pysty toimittamaan verottajalle sellaista tietoa, mitä ei ole. Tiedonkulku on tässäkin asiassa avaintekijä onnistumiseen.
Tulojen määrä on aina kaikista varotoimista huolimatta syytä tarkistaa itse tai antaa luotettavalle asiantuntijalle nimenomaisesti tehtäväksi.
Inhimillisistä virheistä on tullut tuomioita ja rikosrekisteri, vaikka mitään tarkoituksellista verojen välttelyä ei ole tapahtunut ja verovelat on heti virhehavainnon jälkeen kuitattu korkoineen. Voidaankin hyvin kysyä voisiko Verohallinnon ja oikeuslaitoksen voimavaroja suunnata muualle?
Sinua saattaa kiinnostaa myös
Kirjanpitovelvollinen asiakas, älä altista kirjanpitäjää rikokselle
Osakas, ole tarkkana: Tulo on tuloa vaikka se ei ole tuloa
